Huumeidenkäyttäjät ovat eräs SILE-hankkeen tarkastelemista hiljaisten toimijoiden ryhmistä. Päihdeongelmia koskeva päätöksenteko ja julkinen keskustelu on usein jännitteistä, eli eri osapuolilla on erilaiset käsitykset siitä, kuinka käsillä oleva kysymys tulisi ratkaista. Esimerkkinä tästä voi pitää huumeiden valvottujen käyttötilojen perustamista koskevaa keskustelua. Helsingin kaupunki on laajan selvitystyön perusteella tehnyt aloitteen käyttöhuonekokeilun mahdollistavan pilottilain säätämiseksi, mutta valtionhallinnossa asia ei ole edennyt. Käyttötilakokeilusta on parhaillaan vireillä myös lainsäädäntöön tähtäävä kansalaisaloite. Ali Unlun blogitekstissä käsitellään sitä, mitkä tekijät tutkimuksen mukaan estävät ja mahdollistavat huumeiden valvottujen käyttötilojen perustamista Suomessa ja lainsäätämisen roolia tässä prosessissa.
***
Esteet ja mahdollisuudet huumeiden käyttöhuoneiden perustamiseen Suomessa
Suomessa on viime aikoina keskusteltu huumeiden käyttöhuoneista. Huumeiden käyttöhuoneilla tarkoitetaan huumeiden käyttäjille tarkoitettuja tiloja, jossa huumausaineita voi käyttää valvotusti ja hygieenisesti. Käyttöhuoneiden tarkoituksena on vähentää käyttöön liittyviä riskejä, kuten tarttuvien tautien leviämistä, pistokäytöstä aiheutuvia vammoja ja yliannostuksia. Hätätilanteissa paikalla olevan terveydenhuollon henkilökunnan on mahdollista puuttua tilanteeseen nopeasti. Käyttötiloissa on tarjolla puhtaita huumeiden käyttöön tarvittavia välineitä käyttäjille, mutta ei huumausaineita. Tutkimusten mukaan tilat vähentävät selvästi käyttöön liittyviä riskejä, eikä niissä ole tapahtunut esimerkiksi yliannostuskuolemia.
Monissa maissa käyttöhuoneet ovat vakiintunut osa haittoja vähentävää huumausainepolitiikkaa, mutta Suomessa käyttöhuonekokeilua ei ole päästy toteuttamaan. Helsingin kaupunki teki vuonna 2018 aloitteen erillislain säätämisestä, jotta kaupungissa voitaisiin avata käyttöhuonekokeilu. Asian vauhdittamiseksi parhaillaan on käynnissä allekirjoitusten kerääminen käyttöhuoneita koskevaan kansalaisaloitteeseen. Käyttöhuoneiden tutkituista hyödyistä huolimatta niiden käyttöönottoon liittyvä keskustelu on ollut pitkälti moraalisista näkökohdista eikä niinkään käyttäjien tarpeista kumpuavaa. Olemme tutkimuksessamme tarkastelleet, minkälaisia poliittisia esteitä käyttöhuoneiden perustamiseen Suomessa liittyy ja miten erilaiset sidosryhmät näkevät Helsingin kaupungin tekemän aloitteen käyttöhuoneiden perustamisesta. Tutkimukseen haastateltiin asiantuntijoita poliisista, sosiaali- ja terveydenhuollosta ja kansalaisjärjestöistä. Lisäksi haastateltiin virkamiehiä ja poliitikkoja. Yhteensä haastatteluita on 23.
Tutkimuksemme osoittaa, että käyttöhuonealoite vaatisi edetäkseen voimakasta tahoa, joka veisi aloitetta määrätietoisesti eteenpäin eri toimijoiden ja sidosryhmien kanssa neuvotellen ja prosessin vaiheita ”pehmentäen”. Kun poliittinen ilmapiiri tai päätöksentekijät eivät ole valmiita muutokseen, johtajuutta tarvittaisiin myös kansalaisten ja sidosryhmien valistamiseen huumeiden käyttöön liittyvistä ongelmista, niihin vaikuttamisesta ja käyttäjien tarpeista. Tutkimuksemme mukaan juuri johtajuuden puute on keskeinen hidaste käyttöhuonealoitteen edistämisessä Suomessa.
Vaikka tutkimukseen haastatellut sidosryhmät tunnistivat monia käyttöhuoneisiin liittyviä hyötyjä, heidän mielestään niillä ei kuitenkaan ole ollut riittävää painoarvoa politiikan muutokseen. Laajempi muutosta puoltava huoli on puuttunut. Esimerkiksi keskustelua matalan kynnyksen palveluista ja neulojenvaihtopisteistä yli kaksi vuosikymmentä sitten edesauttoi HI-viruksen ja muiden likaisten neulojen välityksellä tarttuvien tautien nopean leviämisen muodostuminen kansaterveydelliseksi huolenaiheeksi. Haastatellut olivat sitä mieltä, että käyttöhuoneiden kehystäminen turvallisuusnäkökulmasta voisi vakuuttaa kansalaiset käyttöhuoneiden tarpeellisuudesta.
Suomessa lakimuutos olisi välttämätön ensiaskel käyttöhuoneiden perustamiselle. Näin on todettu valtakunnansyyttäjänviraston ja poliisihallinnon taholta. Poliisin ja valtakunnansyyttäjän kannanotto teki Helsingin kaupungin aloitteesta poliittisesti ja lakiteknisesti monimutkaisen kokonaisuuden. Käyttöhuoneet kehystettiin ennen kaikkea rikosoikeudelliseksi kysymykseksi ja tämä kehystys on ohjannut pitkälti myös julkista keskustelua.
Lakimuutoksen toteutuminen edellyttäisi siis aktiivisempaa osallistumista ja voimakkaampaa asian edistämistä. Esimerkiksi yksittäisillä poliitikoilla, puolueilla ja kampanjoijilla olisi mahdollisia vaikuttaa poliittiseen agendaan ja herättää mediahuomiota. Tutkimuksemme kuitenkin osoittaa, että tällaiset näkyvät toimijat, erityisesti useimmat poliittiset puolueet, ovat vältelleet aktiivisen roolin ottamista käyttöhuonealoitteen edistämisessä ja sen pitämisessä politiikan asialistalla.
Voidaan arvioida, että monet tahot odottavat mahdollisuutta edistää käyttöhuoneiden perustamista sopivan ”politiikan ikkunan” avautuessa. Politiikan ikkunalla tarkoitetaan hetkeä, jolloin yhteiskunnalliseksi ongelmaksi märitellyn asian ratkaisuun kohdistuu suuri julkinen paine, ja jolloin poliittinen ilmapiiri on otollinen uudenlaisille toimenpiteille. Huumekuolemien lisääntymistä ja vaikkapa kaupunkitilan järjestyksenpidon ongelmia on jo käsitelty mediassa varsin runsaasti ja niihin kohdistuva huoli on kasvanut. Kasvaneesta huolesta huolimatta huumeiden käyttäjät ovat stigmatisoitu ryhmä, jonka terveyden edistämiseen kohdistuu voimakas moraalinen painolasti.
Huumeiden käyttöhuoneet eivät ole nousseet politiikan asialistalle, mutta käyttöhuoneita edistävillä tahoilla on olemassa valmiita toimintamalleja, joilla käyttöönottoa voidaan edistää tilanteen niin salliessa. On kuitenkin tärkeää huomata, että ilman näiden toimijoiden omaa aktiivisuutta julkisen paineen kasvattamiseksi sopivia politiikan ikkunoita ei ehkä avaudu. Olennainen osa politiikan muutosta onkin se, että toimijat pyrkivät vaikuttamaan paitsi ratkaisumallien kehittämiseen, myös ongelmien tunnistamiseen ja niiden esiin nostamiseen julkisessa keskustelussa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että johtajuuden puute ja huumausaineisiin liittyvä moraalinen painolasti näyttäisivät muodostavan Suomessa suurimmat esteet käyttöhuoneiden toteutumiselle, kun taas sosiaalinen muutos ja nuorempien ikäryhmien liberaalimmat huumausainepoliittiset asenteet voivat edesauttaa toteutumista. Tutkimuksemme osoittaa, että vaikka Helsingin kaupunki on asiaa esittänyt, niin valtakunnan tasolla käyttöhuonekysymyksellä ei vielä toistaiseksi ole riittävästi julkista ja poliittista nostetta. Lisää ponnisteluita tarvitaan, jotta käyttöhuoneet nousisivat ylemmäksi politiikan asialistalla. Tällä hetkellä tilannetta vaikeuttaa myös se, että ensisijainen huomio ja käytettävissä olevat resurssit ovat kohdistuneet koronatilanteen hoitoon.
Kirjoitus perustuu artikkeliin: Unlu, Ali, Tammi, Tuukka & Hakkarainen, Pekka (2022). Policy windows for drug consumption rooms in Finland. Nordic Studies on Alcohol and Drugs. https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/14550725211069287
Ali Unlu
Vieraileva tutkija, THL
ali.unlu(a)thl.fi